Servus! Eli terve baijerilaisittain. Pidempään kuin hetki on vierähtänyt siitä, kun viimeksi tänne olen mitään saanut aikaiseksi. Syy löytyy jälleen uskomattoman hitaasta tietokoneen huoltoprosessista. Mutta NYT poika on tullut niin sanotusti kotiin ja elämä rullaa huomattavasti helpommin. Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua ja yritän nyt pikkuhiljaa tänne takautuvasti päivitellä, mitä on puuhailtu.
Aloitetaan edellisessä postauksessa mainitusta Itävallan reissusta. Haaveena oli tämän vaihdon aikana käydä katsastamassa Alppien tarjoamat laskettelumahdollisuudet ja saatiin kuin saatiinkin porukka kasaan ja suuntasimme junalla kohti Salzburgia ja Schladming -nimistä kylää, jossa suunnitelmana oli lasketella kolmen päivän ajan. Retkiseurue koostui itseni lisäksi kahdesta suomalaisesta ja yhdestä kroatilaisesta vahvistuksesta.
 |
| Tässä jengi koko komeudessaan. Kroatialaisen tunnistaa hatusta. |
 |
| Laji, joka luonnistui parhaiten |
Matka sujui oikein mallikkaasti siihen asti, kunnes oli aika jäädä Schladmingissa pois junasta. Edellä kulkeva nainen jäi takistaan kiinni penkkiin ja juuri kun olimme painamassa oven avausnappia, juna lähtikin liikkeelle. Matka sitten jatkui yhden pysäkin verran väärään suuntaan, mikä siellä päin maailmaa tarkoitti puolta tuntia ja lähes tunnin odottelua junaa takaisin päin. Perille kuitenkin päästiin ja vastassa oli ihana vanhempi pariskunta, jonka majapaikassa yövyimme.
Seuraavana aamuna suuntasimme välinevuokraamoon ja hissilippujen ostoon. Hinnoissa ei Suomeen verrattuna juurikaan eroa ollut, vaikka aluksi vähän hirvitti Alppien hintataso. Ensimmäisenä päivänä kostea tuuli vähän puhalsi (satoi vettä), enkä ollut varma olinko rinteessä vai uimahallissa. Kahtena seuraavana päivänä sää kuitenkin suosi meitä ja saimme nauttia mielettömistä maisemista! Miinuksena oli äärimmäisen huonot vuokralaudan siteet, jotka sattuivat niin maan pirusti, että olisi isommallakin miehellä ollut itku lähellä. Tästä huolimatta tuli laskettua oikein riittävästi, vaikka Apres Skin painotus olikin odotettua suurempi. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu!
Itävallasta minun ja kroatiavahvistuksen reissu jatkui kohti Prahaa kahden muun jatkaessa matkaa Suomilomalle. Matkustusmuotona toimi BlaBlaCar, joka ei ollut allekirjoittaneelle millään tavalla tuttu, eikä nimi myöskään herättänyt luottamusta. Konsepti toimii siis niin, että joku on matkaamassa autolla paikasta A paikkaan B ja autossa on vapaita paikkoja. Kuski ilmoittaa sovelluksessa kuinka paljon tilaa on ja mikä on hinta. Päädyimme espanjalaisten kanssa pikkubussiin, jotka olivat olleet reissussa Itävallassa ja suuntasivat takaisin kohti omaa vaihtokohdettaan Prahaa. Halvaksi tuli ja kolareiltakin vältyttiin! Salzburgista Prahaan autolla pääsee noin kuudessa tunnissa, mikäli tämä fakta kiinnostaa :)
Prahassa meitä oli vastassa muita vaihtereita ja kansalaisuuksiakin saatiin enemmän kuin kaksi. Prahassa seikkailtiin tiistaista lauantaihin seitsemän hengen porukalla. Oikein nätti kaupunki, mutta lyhyempikin aika varmasti riittäisi! Viimeisenä päivänä tekemisen puutteen seurauksena kävimme paikallisessa Escape Roomissa ja sodittiin lasereilla. Melko pitkään olin yhteensä reissussa ja alkoi jossain kohtaa väsymys ja kulttuurierot painamaan. Suurimpana ongelmana kansainvälisten ystävien kanssa matkustamisessa on päätöstenteon vaikeus ja hitaus. Kärkeen yltää myös se, että syöminen ei kuuluu heidän päivään kovin usein. Sunnuntaina kun päästiin kotiin oli kyllä Finnish time tarpeen ja pääsin uuteen viikkoon uudella asenteella ja paremmalla kärsivällisyydellä. Eikä tietääkseni vihamiehiäkään tällä reissulla syntynyt, hyvä niin!
 |
| Instagram storyn tunnelmia reissun jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti