Penthouse

Yksi asioista, joita jännitin eniten ennen lähtöä oli itse kohteessa asuminen. Olin valmistautunut ties mihin, sillä opiskelijadormit nyt tunnetusti ovat mitä ovat ja olin aika varma, että vaihtareille jaetaan pahimmat ylijäämäsolut. Olin käynyt mielessäni läpi skenaarioita vähintään 10 hengen soluhuoneistosta varustettuna kokolattiamatolla, josta ei voi puhua hygienian kanssa edes samassa lauseessa. Kämppiksinä toimisivat yhdeksän saksalaista Jürgeniä, jotka eivät puhu englantia eikä siivoaminen ole verbinä tuttu saksaksikaan.

Tämä oli siis mielikuva vielä Suomessa ja oikeastaan vielä Regensburgiin saapuessa, mutta toisin kävi. Onneksi! Saimme toisen Vaasasta tulleen vaihtarin kanssa yhteisen asunnon, eikä muita kämppiksiä ole.

Otimme yliopistolta dormille taksin isojen laukkujen takia, vaikka matkaa on alle 2km. (Saksalaisilla on muuten hiukan eri käsitys välimatkoista kuin suomalaisilla. Ennen mapsista tarkastamista kysyin, onko asunto kävelymatkan päässä yliopistolta ja vastauksena oli hyvin suora kehotus bussin käyttämisestä. Hyötyliikuntaa ei ilmeisesti täällä päin tunneta.) Ulkoapäin asunto näytti perinteiseltä opiskelija-asunnolta ja alaovella alkoi jännitys kasvaa siitä, mitä sisältä löytyy. Olisiko tarvetta suoja-asuun, jolla välttäisi ebolatartunnankin ja ensimmäisenä saisi alkaa pohtimaan mistä nurkasta aloittaisi desinfioimisen.

Ensimmäisenä haasteena oli asunnon sijainti kuudessa kerroksessa talossa, jossa ei ole hissiä. Tässä kohtaa tulee ilmeisesti hyötyliikunta mukaan myös saksalaisessa elämäntyylissä. Muuten tämä ei olisi ollut ongelma, mutta perässä tuli edelleen ne ääriään myöten pakatut laukut.

Uuden koti-oven avauduttua näky ei ollut niin paha, mihin olin varautunut. Eihän asunto samalla tavalla kodilta näytä, mihin olen Vaasassa tottunut, mutta eiköhän tästä oikein kelpo koti saada! Asunto oli todella siistissä kunnossa, eikä suursiivousta tarvinnut suorittaa. Astioita ei valmiina ollut, joten tästä syystä vierailimme Ikeassa. Suomalaisina teimme myös investoinnin kahvinkeittimeen.

Ainoa ongelma oli kylmyys. Täällä ei siis ollut vähän viileää vaan ihan oikeasti KYLMÄ. Lämpömittaria ei ollut, mutta alle 15 astetta on lähellä totuutta. Ensimmäiset päivät ja yöt pukeuduimme siis lämpökerrastoihin ja muihin fleeceasusteisiin. Nukuimme myös samassa huoneessa lämmön maksimoimiseksi. Tässä kohtaa alkoi kokolattiamatto kuulostaa potentiaaliselta vaihtoehdolta verrattuna jääkylmään muovimattoon. ( Ja mummulle tiedoksi: Meillä oli villasukat ja tossut, etteivät jalat kylmety). Asuntotoimiston puolella oli varmaan katsottu Suomen sääennusteita ja todettu, että parempi pitää lämmitys pois päältä, ettei tule liian isoa shokkia. Nyt kuitenkin patterit tekevät työnsä ja kaikki on täällä paremmin kuin hyvin!

Asunto on oikein hyvällä sijainnilla noin 15 minuuttia keskustasta ja 10 minuuttia yliopistolta, jos bussilla liikutaan. Plussaa on myös se, että täällä asuu paljon muita vaihtareita, niin on ystäväisetkin lähellä. Jostain syystä olemme saaneet tämän näyttämään poikamiesboxilta. Muutama matto ja quotetaulu voisi olla ratkaisu. 

Tässä kotikolo koko komeudessaan

Hintaa tälle penthouselle siunaantui 201e/kk, not bad! Tämäkin voi vielä myöhemmin jonkun verran laskea. Syykin kerrottiin, mutta en ilmeisesti kokenut sitä oleelliseksi siirtää pitkäkestoiseen muistiin.

Jotakin mysteeristä maksua pitää jokaisen maksaa television ja radion käytöstä 17,50/kk. Tämä on meidän tilanteessa vähän koomista, sillä emme omista kumpaakaan, mutta silti sitä on kaikkien pakko maksaa. Muussa tapauksessa voi joutua paikallisen Polizein kanssa tekemisiin ja huonoimmassa tapauksessa lähteä kotimatkalle. Kuka tietää, mihin nuo meidänkin roposet käytetään. Todennäköisesti saksalaisen byrokratian ylläpitämiseen.

Ensimmäiset päivät: still alive

Ensimmäiset päivät Erasmus-seikkailua ovat nyt takana. Enemmän ja vähemmän onnistuneesti, nimittäin tietokoneeni sanoi yhteistyösopimuksen irti heti torstaina. Tätäkin postausta näpytän siis puhelimella silmät hieman ristissä eilisten welcome partyjen jäljiltä. Tästä syystä teksti ja kuvat voivat näyttää ehkä höpöiltä! Toivottavasti saan tietokoneen mahdollisimman nopeasti kuntoon, kärsivällisyyden suhteen aletaan jo olla äärirajoilla.

Torstaina kello 10 aamulla laskeutui Finnair Münchenin kentälle mukanaan muutama suomalainen neitokainen. Mukavuus edellä pitkän matkustuspäivän (yön) jäljiltä olimme varanneet lentokentältä shuttlen suoraan Regensburgin yliopistolle. Yliopistolla oikeaan paikkaan löytäminen kysyi sekä hermoja että hauista, sillä rappusia oli joka lähtöön ja mukana tuli matkalaukkuja enemmän kuin yksi per nuppi. Onneksi vastaan tuli muutamia ystävällisiä herrasmiehiä, jotka auttoivat tiukan paikan tullen. Kampus ei ihan Vaasan tasolle yllä, vaan muistuttaa lähinnä Neuvostoliiton aikaista betonibunkkerikompleksia, mutta eiköhän siihenkin silmä ja suuntavaisto totu! Lopulta oikea rakennus löytyi ja tuli päivän treenikin tehtyä. Vastassa meitä oli liuta tutoreita valmiina infopaketin kanssa. Tietoa tuli enemmän kuin 20 minuutin yöunilla oli mahdollista käsitellä, mutta pienellä pinnistelyllä kaikki saatin hoidettua ja kädessä oli avain uuteen kotiin! Asuntoasia vaatii ihan oman postauksensa, joten siitä lisää myöhemmin. 

Kouluruoka on vähintäänkin mielenkiintoista. Hintaa taisi olla reilu 4e vesipullon kanssa.

Heitimme nopeasti matkatavarat dormille ja suuntasimme kauppaan tekemään nopeat ruokaostokset. Pitkän päivän jälkeen kokkaaminen ei ollut houkutteleva ajatus, joten otimme bussin kohti keskustan kauppakeskusta ja ensimmäistä ravintolaa. Olin päättänyt, että aion heti alusta alkaen asioida saksaksi, etten vahingossakaan jää pyörimään mukavuusalueelle englantia puhumaan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ylpeänä kerroin tarjoilijalle tarkkaan etukäteen päässäni muodostetun lauseen pizzasta, jonka haluaisin. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes hän esitti muutaman vähän turhan haasteellisen kysymyksen mm. juomisesta ja kuitin tarpeellisuudesta. Samanlaisia haasteita esiintyi nettikaapelin oston yhteydessä. Nyt sille tosin ei ole tarvetta sattuneesta syystä. 

Perjantaina ei koulua vielä ollut, joten lähdimme kaupungille kiertelemään ja tekemään erittäin tarpeellisen Ikea- reissun. Tähän kuului tietysti myös tuttu ja turvallinen köttbullar-annos. Ikeabussia odotellessa kävimme paikallisessa pubissa/ravintolassa harjoittelemassa oluen juontia. Päivä kului hujauksessa ja oli oltava ajoissa höyhensaarilla, sillä lauantaina tiedossa oli jälleen pitkä päivä ja kauan odotettu (pelätty) saksan tasokoe, joka määrittää tulevan kielikurssin ryhmäjaon. Tasokoe oli paljon vaikeampi kuin oletin ja kokeen aikana lähetin vihaisia ajatuksia lukioikäiselle Patrikaiselle, joka ei ottanut saksan kursseja niin tosissaan kuin olisi pitänyt. Yksi vaihtarikollegani totesikin matkalla luokkaan, että tuntuu kuin olisimme menossa teloitukseen. Eipä ollut kaukana totuudesta. Jos joku siellä nyt taistelee saksan tehtävien kanssa, niin pro tip: jatka vain sitä taistelua, it will be worth it. 

Ensimmäiset opiskelumateriaalit. (Kaikki yhteensä 4,80!! Halpaa kuin saippua).

Päivään kuului myös saksalaiseen tapaan noin sadan paperin täyttämistä. Pankille, viranomaisille ja muille tahoille, jotka haluavat tietää mistä tulemme, miksi tulemme, koska lähdemme, olemmeko naimissa ja jos ei, niin miksi jne. Melko rankan päivän päätteksi meitä odotti illalla jo Vaasan fuksivuodelta tutuksi tulleet ekan illan bileet. Täällä tosin nimellä welcome party. Tähän asti kaikki vaikuttavat supermukavilta ja edessä varmasti huikeat kuukaudet! Tänään oli vielä vuorossa city tour, joka ei kyllä pisteitä saanut. Turistikierrokset eivät yleensäkään ole suuria mielenkiinnon kohteitani, eikä lyhyiden yöunien jälkeen keskittyminen Ulriken innokkaaseen Regensburgin historiakatsaukseen ollut paras mahdollinen. Muiden vaihtareiden kanssa hengailu onneksi kompensoi tilannetta ja annoin Ulrikelle mahdollisuuden, enkä karannut kesken kaiken. 

Nöyränä Ulriken matkassa

Huomenna onkin aika ryhtyä tositoimiin, sillä kielikurssin ensimmäinen luento starttaa 8.30. Jännittävää! Koulureppu pakattuna ja kynät teroitettuna unten maille. Gute Nacht!