Suomi vs. muu maailma

Ennen tänne tuloa olin ajatellut, että Suomi on maa siinä missä muutkin, eikä eroavaisuuksia arkielämässä huomaisi juuri lainkaan, varsinkin kun Euroopassa ollaan. Toisin kävi. Aluksi eroja ei juurikaan huomannut, mutta ajan kuluessa alkoi esille tulla asioita, joita Suomesta käsin ei osaisi edes ajatella. Ennen vaihtoa olin ajatellut, että Saksa asuinpaikkana ei kovinkaan merkittävästi Suomesta eroa, varsinkin kun stereotypiana on, että Saksassa asiat hoituvat helposti ja tehokkaasti, eikä kulttuurissakaan merkittäviä eroja ole. Ihan näin ei ollutkaan, vaikka suurelta kulttuurishokilta vältyttiinkin.  

 Yllätyksenä tuli myös se, kuinka kiinnostuneita muut vaihtarit olivat Suomesta ja suomalaisuudesta ylipäänsä. Ensimmäisen kuukauden lounastaukojen ja iltaohjelmien keskustelut pyörivät pääsääntöisesti Suomen ympärillä. Kaikki olivat äärimmäisen innoissaan opettelemassa lauseita ja sanoja suomeksi, hyödyllinen kieli kun on... Yksi brittiläinen ystävä valitsi täällä myös suomen kielen kurssin. Wonder why. Esille on tullut myös stereotypioita, jotka varmasti kaikki suomalaiset tunnistavat. Muun muassa se, ettei Suomessa ole kesää lainkaan tai että keskivertosuomalaisen päivään kuuluu pullo kossua. Ensimmäisinä päivinä pyysin jossakin infotilaisuudessa tutoria sulkemaan ikkunan, sillä ulkona oli aika kylmä ja vastaukseksi sain "But you are from Finland, you should be fine with the cold weather." Aivan. Asumme igluissa. Monet myös luulevat, että elämme suuren rikkauden keskellä, eikä rahankäyttöä tarvitse murehtia.

Seuraavaksi asioita, jotka näin suomalaisen näkökulmasta ovat erilaisia tai ihan vain rehellisesti kysyvät sitä kuuluisaa hermannia:

1. Asioiden suunnittelu  Niin pieneltä asialta kuin tämä kuulostaakin, alkaa kolmen kuukauden jälkeen pyöriä päässä ajatus, onko muiden maiden vuorokaudessa enemmän tunteja vai miksi yksinkertaisen asian päättämiseen menee useita tunteja. Siinä, missä kansainvälinen ystävä suunnittelee tulevaa toimintaa tunnin (tai yli), olisi suomalainen hoitanut asian noin seitsemässä minuutissa (tai alle). Välillä osaan suhtautua näihin tilanteisiin huumorilla, välillä menestys ei ole yhtä hyvää.

2. Personal space

Ruuhkassa tai väkijoukossa tottakai ymmärrettävää, ettei jokaiselle riitä metriä tilaa joka ilmansuuntaan. Välillä taas tuntuu, että tyhjällä kadulla tai käytävällä ei voi välttyä fyysiseltä kontaktilta ja bussissakin saatetaan tulla iholle, vaikka tilaa olisi.

                                     

3. Olut

Tämä ei kuulu niihin ärsyttäviin eroihin. Tiesin että oluen kulutus tapahtuu täällä suuremmassa mittakaavassa kuin Suomessa, mutta vastaan ei ole tullut tilannetta, jossa yhtä olutta EI voisi nautiskella. Se on täällä myös naurettavan halpaa. Esimerkiksi marketista saa hyvän 0,5l olusen alle eurolla ja ravintolassa saa pulittaa vedestäkin enemmän kuin oluesta.

4. Käteinen

Tietysti oli etukäteen varoiteltu, ettei Saksassa kortin käyttäminen maksuvälineenä ole kovin yleistä, mutta en tietenkään uskonut, ennen kuin omin silmin tämän todistin. Käteistä on pakko kantaa joka päivä mukana, sillä on paikkoja, joissa kortilla ostaminen on mahdotonta. Ja vaikka se olisikin mahdollista, antaa tarjoilija tai myyjä pahan silmän, mikäli tämän maksuvaihtoehdon mahdollisuutta tiedustelet.  

5. Byrokratia

Tämäkin oli odotettavissa, mutta jälleen kerran en ajatellut sen olevan tätä luokkaa. Jo ennen tänne lähtöä paperisota oli melkoista, eikä homma siihen loppunut. Hyvänä esimerkkinä toimii ensimmäisen kuukauden aikana olleisiin tapahtumiin ilmoittautuminen: Ensin lähetät sähköpostin, jossa kerrot halukkuudestasi osallistua. Sen jälkeen käyt International Officella allekirjoittamassa paperin, jossa vahvistat osallistumisesi. Kun pääpäivä koittaa, allekirjoitat paikanpäällä vielä yhden paperin, että olet tullut paikalle. Muut virallisemmat allekirjoitusta vaativat lomakkeet pitää myös palauttaa aina officeen, eikä sähköposti kelpaa. Myös kurssien suhteen yliopiston toiminta on vähän kankeaa, mutta täytyy pitää mielessä, että opiskelijoita on muutama enemmän verrattuna Vaasaan. Myös muita kummallisia sääntöjä tulee päivittäin vastaan. Esimerkiksi bussikuskille ei saa puhua matkan aikana. Tätä kansainvälisille ystäville päivitellessä kävi ilmi, että tämä on yleinen toimintapa myös muualla maailmassa.

6. Julkiset vessat
Lyhyestä virsi kaunis: Pitää maksaa, muuten ei Sesam aukene. Toisaalta WC:t ovat aina siistejä, sillä siivooja päivystää siellä koko ajan.

7. Tupakointi

Kaikkia edellä mainittuja asioita osasin jollain tavalla odottaa, mutta tätä en. Saksalaiset polttavat USKOMATTOMAN paljon ja sitä tapahtuu ihan joka puolella. Tupakkautomaattejakin näkyy katukuvassa yllättävän paljon. Suomessa olen tottunut siihen, että jos joku haluaa julkisella paikalla hengitellä ilmaa filtterin läpi, siirtyy hän kauemmaksi muista. Täällä tällaista tapaa ei tunneta. Ehkä paikalliset ovat tottuneet tupakointiin, eikä se häiritse samalla tavalla kuin allekirjoittanutta kukkahattutätiä.

8. Yliopiston ruoka 

One word: suola. En ymmärrä mihin sillä määrällä suolaa pyritään, mutta makua se ei paranna ja loppu päivän saa kulkea viiden litran vesikanisteri takataskussa. Vaasan yliopiston ruokaan verrattuna ruoka täällä ei ole yhtä laadukasta ja jonkin verran kalliimpaa. Esimerkiksi salaatista pitää maksaa erikseen.

9.  Kirjasto

Muuten toimii samalla tavalla kuin Vaasan tuttu ja turvallinen hikijuna (hiljainen lukusali), mutta omaa laukkua ei saa ottaa, vaan se pitää jättää ulkopuolelle lokeroon. Tavarat, jotka haluaa kirjastoon, saa laittaa läpinäkyvään kassiin, jonka voi ostaa kahden euron hintaan. Jos haluaa paremman läpinäkyvän kassin paksummalla muovilla ja vetoketjulla, taitaa hintaa olla jonkin verran enemmän. Täällä kaikki myös todella ovat kirjastossa hiljaa! Saksa 1, Vaasa 0.

  

10. Ihmiset

Kaiken kaikkiaan ihmiset tuntuvat olevan paljon elämäniloisempia kuin Suomessa. Tosin kovin montaa saksalaista en tunne, mutta vertailukohteena toimivat kansainväliset ystävät ympäri maailmaa. Olisi suomalaisilla opittavaa tästä! Toinen asia, mihin huomio on kiinnittynyt, on se, ettei täällä ole juurikaan ylipainoisia ihmisiä. Yhtälö tuntuu jonkin verran oudolta, kun ajattelee ruuan epätervellisyyttä ja olutta. Ehkä täällä vain liikutaan niin paljon enemmän, ken tietää, mutta hyvä näin!