Penthouse

Yksi asioista, joita jännitin eniten ennen lähtöä oli itse kohteessa asuminen. Olin valmistautunut ties mihin, sillä opiskelijadormit nyt tunnetusti ovat mitä ovat ja olin aika varma, että vaihtareille jaetaan pahimmat ylijäämäsolut. Olin käynyt mielessäni läpi skenaarioita vähintään 10 hengen soluhuoneistosta varustettuna kokolattiamatolla, josta ei voi puhua hygienian kanssa edes samassa lauseessa. Kämppiksinä toimisivat yhdeksän saksalaista Jürgeniä, jotka eivät puhu englantia eikä siivoaminen ole verbinä tuttu saksaksikaan.

Tämä oli siis mielikuva vielä Suomessa ja oikeastaan vielä Regensburgiin saapuessa, mutta toisin kävi. Onneksi! Saimme toisen Vaasasta tulleen vaihtarin kanssa yhteisen asunnon, eikä muita kämppiksiä ole.

Otimme yliopistolta dormille taksin isojen laukkujen takia, vaikka matkaa on alle 2km. (Saksalaisilla on muuten hiukan eri käsitys välimatkoista kuin suomalaisilla. Ennen mapsista tarkastamista kysyin, onko asunto kävelymatkan päässä yliopistolta ja vastauksena oli hyvin suora kehotus bussin käyttämisestä. Hyötyliikuntaa ei ilmeisesti täällä päin tunneta.) Ulkoapäin asunto näytti perinteiseltä opiskelija-asunnolta ja alaovella alkoi jännitys kasvaa siitä, mitä sisältä löytyy. Olisiko tarvetta suoja-asuun, jolla välttäisi ebolatartunnankin ja ensimmäisenä saisi alkaa pohtimaan mistä nurkasta aloittaisi desinfioimisen.

Ensimmäisenä haasteena oli asunnon sijainti kuudessa kerroksessa talossa, jossa ei ole hissiä. Tässä kohtaa tulee ilmeisesti hyötyliikunta mukaan myös saksalaisessa elämäntyylissä. Muuten tämä ei olisi ollut ongelma, mutta perässä tuli edelleen ne ääriään myöten pakatut laukut.

Uuden koti-oven avauduttua näky ei ollut niin paha, mihin olin varautunut. Eihän asunto samalla tavalla kodilta näytä, mihin olen Vaasassa tottunut, mutta eiköhän tästä oikein kelpo koti saada! Asunto oli todella siistissä kunnossa, eikä suursiivousta tarvinnut suorittaa. Astioita ei valmiina ollut, joten tästä syystä vierailimme Ikeassa. Suomalaisina teimme myös investoinnin kahvinkeittimeen.

Ainoa ongelma oli kylmyys. Täällä ei siis ollut vähän viileää vaan ihan oikeasti KYLMÄ. Lämpömittaria ei ollut, mutta alle 15 astetta on lähellä totuutta. Ensimmäiset päivät ja yöt pukeuduimme siis lämpökerrastoihin ja muihin fleeceasusteisiin. Nukuimme myös samassa huoneessa lämmön maksimoimiseksi. Tässä kohtaa alkoi kokolattiamatto kuulostaa potentiaaliselta vaihtoehdolta verrattuna jääkylmään muovimattoon. ( Ja mummulle tiedoksi: Meillä oli villasukat ja tossut, etteivät jalat kylmety). Asuntotoimiston puolella oli varmaan katsottu Suomen sääennusteita ja todettu, että parempi pitää lämmitys pois päältä, ettei tule liian isoa shokkia. Nyt kuitenkin patterit tekevät työnsä ja kaikki on täällä paremmin kuin hyvin!

Asunto on oikein hyvällä sijainnilla noin 15 minuuttia keskustasta ja 10 minuuttia yliopistolta, jos bussilla liikutaan. Plussaa on myös se, että täällä asuu paljon muita vaihtareita, niin on ystäväisetkin lähellä. Jostain syystä olemme saaneet tämän näyttämään poikamiesboxilta. Muutama matto ja quotetaulu voisi olla ratkaisu. 

Tässä kotikolo koko komeudessaan

Hintaa tälle penthouselle siunaantui 201e/kk, not bad! Tämäkin voi vielä myöhemmin jonkun verran laskea. Syykin kerrottiin, mutta en ilmeisesti kokenut sitä oleelliseksi siirtää pitkäkestoiseen muistiin.

Jotakin mysteeristä maksua pitää jokaisen maksaa television ja radion käytöstä 17,50/kk. Tämä on meidän tilanteessa vähän koomista, sillä emme omista kumpaakaan, mutta silti sitä on kaikkien pakko maksaa. Muussa tapauksessa voi joutua paikallisen Polizein kanssa tekemisiin ja huonoimmassa tapauksessa lähteä kotimatkalle. Kuka tietää, mihin nuo meidänkin roposet käytetään. Todennäköisesti saksalaisen byrokratian ylläpitämiseen.