Nyt alkaa olla aika kääntää Vaasassa säännöllisen epäsäännöllisesti
ruotsia puhuvat aivoni ajattelemaan saksaksi. Lähtö kohti Saksaa ja
Regensburgia alkaa nimittäin häämöttämään uhkaavan lähellä. Vaasa on jo jätetty
taakse ja vaatekaappi kohtasi useampaan kertaan kovia otteita, jotta sain
laukun painon pysymään sallituissa rajoissa. Ihan niin toivoton tilanne ei
kuitenkaan ollut, mitä ennen pakkaamisen aloittamista ajattelin. Vaikutusta oli
varmasti myös sillä, että päätin mennä sieltä, mistä aita oli edes vähän
matalampi ja ostin lentokoneeseen lisämatkatavaran. Saksassa on vielä kuukauden verran
melko talviset kelit, joten talvivaatteet veivät ison osan tilasta.
Lumilaudan mukaan ottamisesta haaveilin myös, mutta johonkin raja oli
vedettävä. On siis tyydyttävä vuokravälineisiin, jos ja kun laskettelureissu
koittaa. Muuten muutto Vaasasta sujui kivuttomasti, sillä sain vuokralaisen,
eikä tarvinnut koko asuntoa tyhjentää. Tästä onnenpotkusta huolimatta olen viime
päivinä alkanut kyseenalaistamaan materiaalisen omaisuuden tarpeellisuutta…
Regensburgin
yliopistolta olen saanut jos jonkinmoista lappua ja sähköpostia jo viime vuoden
marraskuusta alkaen. Kaiken ”virallisen” pitäisi siis ainakin olla jo hoidossa.
Mikäli perinteisiin saksalaisiin tapoihin on uskominen, ei paperisota ja muu byrokratia vielä tähän lopu. Ohjeet ovat olleet aika idioottivarmoja, eikä omalla kohdallani ole ollut
järjestelyiden suhteen mitään ongelmia. Yliopiston kautta saa myös asunnon,
kunhan vain muisti laittaa rastin ruutuun, että sellaisen haluaa. Vähän
jännitystä tuo tosin se, että sijainnin, vuokran sekä sen, miltä asunto ylipäänsä
näyttää, saa tietää vasta paikan päällä. Katon saan oletettavasti kuitenkin pään päälle ja se on pääasia.
Pari viikkoa sitten saatiin vaihtareiden oma ryhmä
Facebookiin ja siellä olenkin ahkerasti stalkkaillut tulevia ystäviä. Muutama
suomalainenkin sinne on eksynyt, ja olemmekin melkein kaikki samalla lennolla. Meillä
on ennen kielikurssin alkua muutama päivä aikaa asettua taloksi, joten tuskin
tarvitsee yksin uutta kotikaupunkia lähteä ihmettelemään!
Vaasan yliopistossa ei saksan kurssit harmillisesti ole
sopineet lukujärjestykseen ollenkaan, joten kielen opiskelusta on ehtinyt vierähtää
muutama vuosi. Pitkän saksan olen kuitenkin lukenut, eli toivottavasti mielen
perukoilta saan jotain kaivettua, kun aika koittaa. Joulun jälkeen ei kursseja
Vaasassa ole juuri ollut ja Balin reissulta palattuani olen pienessä paniikissa
yrittänyt saksaa palautella mieleen. Menetelminä kylmien kielioppitehtävien
lisäksi on ollut saksaksi dubattu Netflix ja kaapista löytynyt sporttilehti.
Viime viikolla ravintolassa istuttiin myös saksalaisten sotilaiden viereisessä
pöydässä. Saa nähdä, kuinka toimiviksi nämä osoittautuvat. Nyt vielä viimeiset
kamat kasaan ja lentoa odottelemaan. Bis bald!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti