Ensimmäiset päivät: still alive

Ensimmäiset päivät Erasmus-seikkailua ovat nyt takana. Enemmän ja vähemmän onnistuneesti, nimittäin tietokoneeni sanoi yhteistyösopimuksen irti heti torstaina. Tätäkin postausta näpytän siis puhelimella silmät hieman ristissä eilisten welcome partyjen jäljiltä. Tästä syystä teksti ja kuvat voivat näyttää ehkä höpöiltä! Toivottavasti saan tietokoneen mahdollisimman nopeasti kuntoon, kärsivällisyyden suhteen aletaan jo olla äärirajoilla.

Torstaina kello 10 aamulla laskeutui Finnair Münchenin kentälle mukanaan muutama suomalainen neitokainen. Mukavuus edellä pitkän matkustuspäivän (yön) jäljiltä olimme varanneet lentokentältä shuttlen suoraan Regensburgin yliopistolle. Yliopistolla oikeaan paikkaan löytäminen kysyi sekä hermoja että hauista, sillä rappusia oli joka lähtöön ja mukana tuli matkalaukkuja enemmän kuin yksi per nuppi. Onneksi vastaan tuli muutamia ystävällisiä herrasmiehiä, jotka auttoivat tiukan paikan tullen. Kampus ei ihan Vaasan tasolle yllä, vaan muistuttaa lähinnä Neuvostoliiton aikaista betonibunkkerikompleksia, mutta eiköhän siihenkin silmä ja suuntavaisto totu! Lopulta oikea rakennus löytyi ja tuli päivän treenikin tehtyä. Vastassa meitä oli liuta tutoreita valmiina infopaketin kanssa. Tietoa tuli enemmän kuin 20 minuutin yöunilla oli mahdollista käsitellä, mutta pienellä pinnistelyllä kaikki saatin hoidettua ja kädessä oli avain uuteen kotiin! Asuntoasia vaatii ihan oman postauksensa, joten siitä lisää myöhemmin. 

Kouluruoka on vähintäänkin mielenkiintoista. Hintaa taisi olla reilu 4e vesipullon kanssa.

Heitimme nopeasti matkatavarat dormille ja suuntasimme kauppaan tekemään nopeat ruokaostokset. Pitkän päivän jälkeen kokkaaminen ei ollut houkutteleva ajatus, joten otimme bussin kohti keskustan kauppakeskusta ja ensimmäistä ravintolaa. Olin päättänyt, että aion heti alusta alkaen asioida saksaksi, etten vahingossakaan jää pyörimään mukavuusalueelle englantia puhumaan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ylpeänä kerroin tarjoilijalle tarkkaan etukäteen päässäni muodostetun lauseen pizzasta, jonka haluaisin. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes hän esitti muutaman vähän turhan haasteellisen kysymyksen mm. juomisesta ja kuitin tarpeellisuudesta. Samanlaisia haasteita esiintyi nettikaapelin oston yhteydessä. Nyt sille tosin ei ole tarvetta sattuneesta syystä. 

Perjantaina ei koulua vielä ollut, joten lähdimme kaupungille kiertelemään ja tekemään erittäin tarpeellisen Ikea- reissun. Tähän kuului tietysti myös tuttu ja turvallinen köttbullar-annos. Ikeabussia odotellessa kävimme paikallisessa pubissa/ravintolassa harjoittelemassa oluen juontia. Päivä kului hujauksessa ja oli oltava ajoissa höyhensaarilla, sillä lauantaina tiedossa oli jälleen pitkä päivä ja kauan odotettu (pelätty) saksan tasokoe, joka määrittää tulevan kielikurssin ryhmäjaon. Tasokoe oli paljon vaikeampi kuin oletin ja kokeen aikana lähetin vihaisia ajatuksia lukioikäiselle Patrikaiselle, joka ei ottanut saksan kursseja niin tosissaan kuin olisi pitänyt. Yksi vaihtarikollegani totesikin matkalla luokkaan, että tuntuu kuin olisimme menossa teloitukseen. Eipä ollut kaukana totuudesta. Jos joku siellä nyt taistelee saksan tehtävien kanssa, niin pro tip: jatka vain sitä taistelua, it will be worth it. 

Ensimmäiset opiskelumateriaalit. (Kaikki yhteensä 4,80!! Halpaa kuin saippua).

Päivään kuului myös saksalaiseen tapaan noin sadan paperin täyttämistä. Pankille, viranomaisille ja muille tahoille, jotka haluavat tietää mistä tulemme, miksi tulemme, koska lähdemme, olemmeko naimissa ja jos ei, niin miksi jne. Melko rankan päivän päätteksi meitä odotti illalla jo Vaasan fuksivuodelta tutuksi tulleet ekan illan bileet. Täällä tosin nimellä welcome party. Tähän asti kaikki vaikuttavat supermukavilta ja edessä varmasti huikeat kuukaudet! Tänään oli vielä vuorossa city tour, joka ei kyllä pisteitä saanut. Turistikierrokset eivät yleensäkään ole suuria mielenkiinnon kohteitani, eikä lyhyiden yöunien jälkeen keskittyminen Ulriken innokkaaseen Regensburgin historiakatsaukseen ollut paras mahdollinen. Muiden vaihtareiden kanssa hengailu onneksi kompensoi tilannetta ja annoin Ulrikelle mahdollisuuden, enkä karannut kesken kaiken. 

Nöyränä Ulriken matkassa

Huomenna onkin aika ryhtyä tositoimiin, sillä kielikurssin ensimmäinen luento starttaa 8.30. Jännittävää! Koulureppu pakattuna ja kynät teroitettuna unten maille. Gute Nacht!